ROO-reeni.

Tampereen huipentumahetket olisi nyt seuraavana luvassa summa summarum meiningillä. Ensimmäisenä pt-kertana katsoimme Sannan kanssa läpi yläkroppaa rinnan, ojentajien ja olkien osalta. Siinä tuli jo asiaa sen verran tehokkaasti, että parasta itse vain tiivistää muistiinpanot itselle.

Näin…

…kin. Ei kattokaa nyt noita naruja!

Rinnan kanssa teimme vinopenkkia kahdessa eri kulmassa. Loivemmalla kulmalla tanko laskee rinnan alle, kun taas pystymmässä asennossa tanko saa melkein hipaista nokkaa alas tullessaan. Molemmissa perusta kuntoon, eli häntäluu sojottamaan sinne minne pitääkin, lavat sen verran kuoppiin kuin ne nyt tältä rintarankaongelmaiselta menee, sama homma olkien kanssa ja puskemaan. Kyynärät menevät suoraan alas, eivätkä sojota taakse minään siipinä. Rintaa auki alhaalla (viittaus samaan ongelmaiseen…) ja työntö ylös. Loivemmassa kulmassa ojentaja tulee jonkin verran avuksi, ja pystymmässä olka taas on jonkin verran matkassa mukana. Silti päätyö ja puristus rinnalla.

Kärpäsen lentoa.

Tämä tuntui jopa sujuvan. Hämmentävää. Kuten myös täysin uusi näkökulma flyessien tekemiselle. Että niitä käppäreitä ei sitten tarvitsekaan jysäyttää pään päällä yhteen niin, että kourat ovat nyrkit pystyssä vastakkain. Tässä flyessissa imitoidaan peck deckin liikerataa, eli kyynärvarsi ohjaa liikerataa. Olen ihan myyty tähän versioon ja se oikeasti tuntuu rinnassa! Jei!

Dip. Olka vain hivenen eteen kääntynyt.

Noh, tottakai se, mikä nyt ihmeesti tuntui vähän sujuvan, niin on ohjelmassa pelkällä ylläpidolla. Kuudella viikkosarjalla rintaa ei sitä kummemmin ihmetelty, vaan pikaisen dipin kautta (lantio-olat taakse-ja sitten sanan mukaisesti tyttö OJENTAA) nautiskeltiin loppuaika olan kanssa.

Niitähän on kaksi kappaletta. Oikea ja vasen. Minulla nämä kaksi eivät ole oletettavasti koskaan tavanneet toisiaan. Toinen on myös ilmeisesti joutunut elonsa ajan kannattelemaan pahansisuista pirulaista ja toinen on taas ollut hopeasiipienkulan huomassa. Oikea oli siis eri svääreissä vasempaan verrattuna, eikä tuntunut auttavan, sama kuinka Sanna törkki sormiansa hikiseen kainalooni, (miettikää, millainen työnkuva hänellä on…). Lapa ei vaan tahtonut pysyä kuopassansa.

Siinä sitä ongelmaa ihmetellään.

Tähän kuitenkin tuli lisäohjeistusta mobilisaatiohin, omaan venyttelyyn ja hierontaan. Eli vink vink vaan Suutarille, kengät olisi tarpeeseen….

Takaolat liki istuen pystysuorassa. Ai jaa. Niin että miten olenkaan tämän tehnyt ennen. Juu. Sanotaan, että hyvää työtä olen tehnyt sen eteen, että latsit olisivat entistä tukommassa ja rintaranka jäykistyisi mahdollisimman monipuolisesti.

Sitä “peruskauraa” kuitenkin kaikkien liikkeiden takaa löytyi. Ranka, ranka, ranka. Se hallintaan, niin ollaan jo pitkällä. Ja sitten rintaa auki. Eli nyt valtavalla tarmolla veivaamaan liikerataharjoitteita, jotta rottingille päästäisiin.

Ilmianna asiaton kirjoitus

Jätä kommentti kirjoitukseen