Taka-akselia Sannan tyyliin.

Jatketaas ROOsta eteenpäin. Seuraavana Tamperekeikan päivänä oli vuorossa ihan pyynnöstä taka-akselin katsastus Sannan kanssa. Olin lämmitellyt jalat kerrankin kunnolla ja huolella, joten pystyimme suoraan aloittamaan hommat. Sanna kehoittikin tähän, mikä nostaa entisestään arvostustani häntä kohtaan. Liian usein näkee valmentajien seisovan treenattaviensa vieressä näiden veivatessa crossarilla. Toki siinä saa juteltua treenistä ja kuulumista, mutta itse ainakin haluan toimintaa ja tekniikkaohjausta koko ajan edestä. Tämä tarkoittaa tiukkaa rutistusta myös Sannalle, sillä tunnin täysi läsnäolo on raskas setti.

No mutta, suoraan liikkeelle reiden koukistuksesta, missä Sanna urheana tyttönä törkkäsi koko kyynärvartensa hikisen lantioni alle tunteakseen, onko alavatsa mukana ja pysyykö lonkka asennossa. Mikäpä siinä tehdä koukistelua, kun olo oli kuin lypsettäessä 😀 Mutta asento saatiin näin varsin hyvin kohdilleen, mistä kertoi treenipainojen armoton laskeminen ja takareiden pumppautuminen. Istuinkyhmyt yhteen, lantio asentoon ja selkä odottamaan omaa päiväänsä. Niistä rakentuu varsin toimivat reiden koukistus maaten.

Lantion säätöä smithissä.

Smithkyykky jatkaa oloaan ohjelmassa. Tämä toki käy. Siinä etureisi meinasi aluksi johtaa orkesteria, mutta jalkoja siirtämällä eteen niin, että olo on ikävästi sen oloinen, että lentäisi persiillees kun kyykkään, toimi tähän korjaukseksi. Lantio mitä ilmeisemmin pysyi asennossa ja persauksen sopivalla taakse suuntaamisella siten, että selkä pysyy asennossaan, sai tämän kyykistelyn menemään myös hyvin.

Ilmeellä.

Sumomave. Juu. Tässä vaiheessa alkoi jo tulla infoa sen verran napakasti, että alkoi tekniikka olla jo sätkynukkelinjalla. Mutta tähänkin samat lainalaisuudet: ajatella, että se keppi on liimattu selkään, lantio kipataan alle, lapaan niin hyvä tuki kuin tällä liikkuvuudella voidaan saada (aika heikkoa on). Polvet suoraan yläasennossa, sitten persausta taakse ja voimantuottoa pakaroilla ja lantion pohjalla ylöspäin. Helppoa kuin heinänteko. Sanna suostui juuri ja juuri antamaan minulle tangon käsiin. Eli se siitä, että viimeisimmät romppumavet menivät kahdeksallakymmenellä kilolla.

Lisää kuvateksti

Ei tästä.

Sumoillen eteenpäin, kyykkäillen käsipainolla ja tähän kaveriksi tuttua pitkää askelkävelyä. Samat kepit, samat juonet. Ajatus alkoi jo sopivasti takuta, johtuen kenties myös siitä, että ennen treeniä ruoaksi tarkoitettu rahka oli levennyt treenikassiin ja päätynyt kenkä- ja vaihtovaatepyykin myötä viemäriin.

Siinä sitä lantiota taas käännetään.

Lopetteluksi jalka kainalossa yhden jalan prässiä ja niin oli tehokas tunti Sannan kanssa paketissa. Valtavasti lähti uutta ajatusta mukaan. Paljon, paljon, ja pitkään saa tehdä töitä, että rangan hallinta alkaisi sujua ja siirtyä sekä treeniin että arkeen mukaan. Mutta siihen työhön haluan käydä heti käsiksi. Hyvästi siis letkeä lantiokävely, mitä naisille niin kovasti suositellaan ja tervetuloa takamukseton, rankakävely peppupuristuksella ja lapatuella .Minut tunnistaa kadulla ainakin jo hyvän matkan päästä 🙂

Ilmianna asiaton kirjoitus

Jätä kommentti kirjoitukseen