Tekniikan ja pihtien hiomista.

Odotettu päivä koitti, eli yhdistetty treeni- ja biosignaturekoitos. Molemmat ovat siis koitoksia, ainakin rakkaalle valmentajalleni, joka joutuu molemmat minun kanssa käydä läpi.

Aamun herkkuhetki,,,,

Kerkesimme käydä todella laajan liikepankin läpi. Olin laittanut Sannalle etukäteen muutaman toiveliikkeen, mitä tahtoisin käydä läpi. Kerkesimme lopulta koluta useampia liikkeitä niin selälle, takareisille, pakaralle, rinnalle, vatsalle kuin olille.

Lahna pumppaa.

Rinta risikkäistaljassa jätettiin ihan aiheesta vielä kypsymään.

Uskomatonta mutta totta, olin mennyt eteenpäin. Kirjoitin jo äskeiseen lauseeseen sanan ´ehkä´, mutta pyyhin sen pois. Olin todellakin mennyt eteenpäin. Rintaranka on yhä järkyttävän tiukka, mutta pientä periksiantoa oli jo havaittavissa. Lantio pysyi jo paremmin hallussa, ja vaikka lapatuesta emme vielä juuri puhu, niin siihenkin jo jotain suuntaa-antavaa.

Sanna ei pelkää käydä käsiksi.

Sain suhteellisen nopean hyväksynnän takavetoliikkeille ja luvan tehdä selälle kaikkea, mikä ei jysähtä liikaa “putkistoon.” Tämä selvä 😉

Katsokaa nyt, kuinka Sanna on niin ihanan läsnä <3

Vatsan linkkareissa pääsin kuitenkin sopivasti jysähtämään pinkkisen pilvenhattarani reunalta, kun toiveita liikkuvuudesta saati hermotuksesta ei ollut mihinkään suuntaan. Päädymme pitämään liikeradan kiltisti täysvartalolukkoa muistuttavassa nytkytyksessä, mutta tärkeintä tuo on, että perille menee. Ja kyllä menee.

Muutenkin, tuntumani kehoon ja lihaksiin on aivan jotain toista, kuin mitä vielä vajaa puoli vuotta sitten. Sanna on saanut minulle aikaan muutoksen siinä, miten treenaan. Ja se on tosissaan ollut merkittävä. Nykyisin saan salilta erilailla itsestäni irti, ja tunnen treenaavani lihasta, enkä liikettä. Ilman näitä ohjauksia olisimme kaukana tästä. Kiitollinen olen.

Ja tämä näkyy myös lean massin puolella. Kilo paukahti lisää reippaassa kuukaudessa pihtien mukaan, ei paha 🙂 Ja ruokaakin tuli lisää, jopa nälkäpäivälle. Pisti kieltämättä hymyilyttämään.

MUTTA, tätäkään kehitystä ei olisi tullut, ellei Sanna “suositustensa” kautta uskaltaisi jo vaatia minulta tiettyjä asioita. Täytyy uskaltaa luottaa toiseen ihmiseen ja hänen tietämykseensä, jotta voi täysin mennä toisen ohjeilla. Päättömäksi ei tarvitse ryhtyä, eikä sitä pyydetäkään, mutta kuitenkin tietyllä tavalla muistaa kupletin juoni – minä ohjaan, sinä teet. Valmentajalta löytyy tietotaito ja osaaminen siihen, että hän osaa katsoa, mikä on juuri minulle parhaaksi. Eikä mennä millään tusinatuotteistuksella, vaan tuntemisella. naapurin lihaksen kasvu on eri kuin minun. Tai puolison. Työkaverin. Postinkantajan.

Ugh ja olen puhunut – tämä Sannalta suora lainaus ja juuri tätä kieltä tulee valmentajan käyttää.

Kun olen viimein alkanut uskoa, niin kuinka onkaan alkanut käydä. Keho toimii, treeni kulkee, lean nousee. Näin.

Eihän tässä ruusuisessa yhteisymmärryksessä ole enää kuin yksi pienen pieni juttu. Se tauko. SE RYÖKÄLEEN TAUKO!! Nyt Sanna mokoma merkkasi sen jo kalenteriinkin hirven sarven kokoisilla kirjaimilla.

Että katsotaas sitä sitten….

Ilmianna asiaton kirjoitus

Jätä kommentti kirjoitukseen