Vanha maksamakkara turistina.

Tampereella ollaan ja hiiohoi. Tässä istun jälleen saman hotellin huoneessa jälleen yhtä onnellisena, tyytyväisenä, ja jälleen saman reissusotkun ympäröimänä. Pientä deja vu fiilistä siis pukkaa tästä kaikesta. Mietipä tässä sitten, mitä uutta Tampereella olosta nyt kirjoittaisi?

 

Tuo hirviö tuossa vieressä vie hivenen huomiota 😉

 

Treeni – jes, se on aina jollain tasolla uusi. WFC:n punaiset matot kutsuivat jälleen taivuttamaan rautaa mutkalle. Sehän kun onkin tällaisena löysänä rimpulana täysin oikea paikka mennä uhoamaan omalla erinomaisuudellaan 😉 Otin rehellisesti täyden turistivaihteen päälle ja kyyläsin täysillä ympärilleni, näkisikö “tuttuja” motivaattoreita.

 

No olihan kuulkaas siellä Piia Pajunen ja Tiina Vaskelainen rakentamassa lisää 3d-lihaa. Näistä jälkimmäinen on osallistumassa kuuden viikon päästä proskaboihin, eli voitte kuvitella, miltä naiset näyttivät.

Ja mikä oli olo itsellä siinä vieressä?

 

Kuin maksamakkaralla.

 

Ne ovat muuten pistäneet VFCllä hak-kyykyn peilin eteen ihan v-ttuuksillaan, että näkee samalla, kuinka karmealta näyttää.

 

Treeniinkin sai ihmeesti keskityttyä, vaikka huomio meinasikin karata ympäristöstä nautiskeluun. Viimeksi olivat sekä lonkka että lapa mäsänä, joten tällä kertaa oli aivan ihana saada paukuttaa kivuitta ohjelmaa läpi. Ja vaihdosviikon aikana saa myös fiilistellä, joten täyden laakin jalkatreeni ylsi kattamaan koko alakerran tarpeet hetkeksi aikaa.

 

Sitten toki Terhin kiusaamista Gazozilla. Tai itsensä. Tai oikeastaan molempien, sillä Terhiä täysin omilla kysymyksillä ja ihasteluilla, ja itseä puolestaan sillä, mitä kaikkea haluaisi ostaa mukaansa. Tuloksena oletettavasti molempien osapuolien näännytys.

 

Liekö kenellekään yllätys, että alan tästä piakkoin etsiä kassien ja pussukoiden joukosta kaurahitalepakettiä, että voi alkaa säätämään vedenkeittimellä iltamurkinaa. Jos oikein hyvä lykky käy, löytyy jostain taskun pohjalta sekaan ripaus suolaa. Minijääkaapissa on jo puddet tekeentymässä sylikkäin vihannesten, kanojen ja huomisten treenijuomien kanssa. Vielä, kun näkee penkojaisissa vaivaa, saattaa käteen osua jopa kookosöljyrasia, jolloin ilta on suorastaan kruunattu.

 

Tiedättekös muuten vielä? Täytin kellolleen vuosia tänään Koskikeskuksen vessassa. Viime vuonna sama temppu Prisman vessassa.

Että niin 🙂

Ilmianna asiaton kirjoitus

Jätä kommentti kirjoitukseen